Talvi se ei hellitä otettaan, lunta tulee taas taivaan täydeltä.. ja samaa on luvassa seuraavat 24 tuntia. Aion ottaa puhelimen yöpöydälle, jotta siihen ei tarvitse erikseen nousta vastaamaan jos ja kun se soi klo 5:00am ilmoittaakseen koulupäivän peruuntumisesta. Kävin äsken kylillä, ihan vaan näyttääkseni, että kyllä Volvolla pääsee - varsinkin jos on suomalainen ratissa. Mutta kellepä näytät kun kadut ovat täysin autiot. Välillä en ymmärrä näitä "lumipäiviä", mutta toisinaan taas ajattelen tämän olevan hyvinkin järkevää. Miksi turhaan kolaroida, tarpoa, jäätyä, irvistellä ja muuten taistella vaikeissa keliolosuhteissa, kun toinen vaihtoehto on painaa yhteiskunnan pause-näppäintä, ja käpertyä kukin omaan sohvannurkkaansa odottamaan päivää parempaa? 

Alakoululla vietetiin maanantaina teemaan sopivasti vuosittaista Cabin Fever -dinneriä (cabin feverhän on vapaasti käännettynä mökkihöperyys). Se on yksi monista varainkeruutapahtumista, joiden tuotoilla hankitaan opiskelutarvikkeita ja välituntileluja tai järjestetään opintoretkiä - siis tehdään asioita, jotka Suomessa rahoitetaan verovaroin. Cabin Fever Dinnerin idea on mielestäni aika fiksu, sillä kuluja ei juuri ole mutta tuloja ihan mukavasti. Ehkäpä jotain vastaavaa kannattaisi kokeilla Suomessakin? Tapahtumaan siis pyydetään lahjoituksena paikallisilta ravintoloilta (ja niitähän tässä turistirysässä riittää) spagettia, tomaattikastiketta, sämpylöitä ja sekasalaattia. Niitä annostellaan 8 taalan (lapset $5) illallislipun ostaneiden vieraiden lautaselle koulun ruokalassa, koulun astioihin, vapaaehtoisten vanhempien toimesta. Myös noutoannoksia on tarjolla. Ruokailijat ovat tietenkin pääasiassa oppilaita perheineen ja sukulaisineen, joten kuten verovaroillakin, käytännössä koulunkäynti rahoitetetaan oppilaiden vanhempien pussista. Tässä tapauksessa vastineeksi tulee kuitenkin enemmän: perheenemännälle yhden illan vapautus kokkauksesta, ja koko perheelle ruokaa!

Olennainen osa Cabin Fever Dinneriä on ns. silent auction. Siis hiljainen huutokauppa, joka ainakin minulle oli uusi käsite kun Amerikan-mantereelle astuimme. Vaan ei ole enää: hiljaisia huutokauppoja pidetään täällä vähän joka kissanristiäisten yhteydessä. Cabin Fever Dinnerin huutokaupattavat tuotteet olivat niin ikään lahjoitettuja, joko paikallisilta yrityksiltä tai yksityishenkilöiltä. Niitä oli joka lähtöön: lasten allasbileet paikallisessa hotellissa, käsinneulottu vauvannuttu, lippuja keilahallille, kosmetiikkapaketteja, lacrossen kausimaksu...

Me lahjoitimme Susan Dunkleen Östersundomissa käyttämän kilpailunumeron (nimmarilla tietenkin), eikä se ollut kauaa esillä kun listaan alkoi jo tulla huutoja. Unohdin käydä kurkkaamassa millainen tarjous kilpailunumeron kohdalla jäi korkeimmaksi huudoksi, kun silent auction tapahtuman loppupuolella suljettiin. Oma 18 dollarin huutoni Blue Bombers -pyjamasta meni kuitenkin läpi, yes! Cabin feveriä on paljon mukavampi potea lämpimässä yökkärissä :)