Joulukuu! Uskomatonta. Vastahan palasimme Suomesta kesälomalta.. Syksy on siis kulunut kuin siivillä, mutta jouluvalmistelut ovat siitä huolimatta jo harvinaisen hyvällä mallilla. Koskaan aiemmin en muista kutakuinkin kaikkien lahjojen olleen hankittuina ensimmäinen joulukuuta. Lapset avasivat aamulla ensimmäisen luukun kalenterista, jota ei ole tempaistu 99 sentillä Kukkilan Salen kassalta kolmea vaille yhdeksän illalla, kun on yhtäkkiä tajunnut että seuraavana aamuna on joulukuu ja kalenterit on yhä hankkimatta kun arjen suorittaminen on pitänyt niin kiireisenä. Ehei, tämän vuotisen kalenterin jokaisen luukun on ihmeellinen äitikulta täyttänyt ihan omin pikku kätösin ja oikein ajatuksen kanssa. Piparitalokin on ollut valmis jo viikkokausia. Ja siitä tuli muuten hienoin ikinä... Facebookissa sainkin kuvan julkaistuani osakseni kettuiluja kotiäidin liian runsaasta ajasta. No, onhan tuota luppoaikaa kieltämättä niin paljon, että ilman sitä jouluvalmistelut eivät luultavasti olisi näin hienosti hanskassa. Mutta katkerat lohduttautukoon vaikkapa ajatuksella siitä huikeasta eläkkeestä jota tässä hiki hatussa kerryttelen...

Vuoden viimeisen kuukauden käynnistyminen on perinteisesti tarkoittanut tässä perheessä myös penkkiurheilun huomattavaa lisääntymistä. Ampumahiihdon maailmancup alkaa! Joskus takavuosina kisapäivän sattuessa arkipäivälle ja vieläpä ikävästi työajalle, tilanne vaati itseltäkin huolellista kisavalmistautumista. Pyrin edeltävinä päivinä säästämään kaikki älyvapaat työtehtävät (papereiden mapitus, joulukorttien allekirjoitus..) kilpailupäivälle, jotta saatoin edes puolipuhtaalla omallatunnolla istua offiisin telkkarin ääressä kisoja seuraten ja samalla kiireiseltä ja ah niin tehokkaalta vaikuttaen. Vaan ei tänään. Pyllähdin tyytyväisenä sohvalle keskellä päivää (vieläpä sangen asiantuntevan kommentaattorin kainaloon!), ja käskin jossain korvieni välissä huutelevan sisäisen pomoni pitää turpansa kiinni pyykeistä, tiskeistä ja etenkin kesävaatteista jotka yhä edelleen ovat vaatekaapeissamme eivätkä kellarissa talvisäilössä. Jännä juttu, että muille en oikein osaa sanoa "ei", mutta tuo sisäinen pomo on tosi helppo vaientaa! Olisin tästä päätellen varmasti tosi huono yrittäjä (ainakin talvisin). Mistä tulikin mieleeni: joku pentele on varastanut liikeideani ja perustanut tänne irtokarkkikaupan, juuri siihen liiketilaan minkä itsekin arvioin parhaaksi eli leffateatterin naapuriin! Loistavaa, mun ei ehkä sittenkään tarvitse alkaa tehdä töitä ja saan silti irtokarkkeja. Myymälän avajaiset on huomenna, ja kotirouvan päivän tärkein tehtävä on käydä kysymässä voisiko sinne mitenkään tilata salmiakkia