Runosuoni on nyt ollut pahemman kerran tukossa. Tekosyyksi radiohiljaisuuteen luettakoon myos se, etta pudotin kahvikupin talon ainoalle skandinappikselle tuhoisin seurauksin. Ilman pisteita napyttely kay pahasti perfektionistikynailijan luonnolle, mutta viela enemman kay luonnolle se, ettei muka minkaan valtakunnan blogitekstia saa suolletuksi kahteen kuukauteen... Ei, vaikka sattumilta ja tapahtumilta ei ole valtytty. Joten tassa se nyt on. Ilman pisteita.

Hyva aitipuoleni ilostutti meita juuri vierailullaan kahden viikon ajan. Eraan illan shoppailimme Plattsburghissa. Kolusin juuri rekkia, kun aitipuoleni pelmahti taakseni. "Olisko naa kivat?" han kysyi. Nain silmakulmastani, kuinka samaisen vaaterekin vastakkaisella puolella ollut nainen kohotti katseensa niin etta niskansa olivat retkahtaa. "SIIS OOTTEKSTE SUOMESTA?" sielta kuului. Olimmehan me, ja niin oli tama 20 vuotta sitten USAan muuttanut rouvakin. Tyttaret, kuta kuinkin saman ikaiset kuin Isoveli ja Keskiveli, tervehtivat minua selvalla suomen kielella. Rupattelimme tovin, totesimme lahtevamme lomalle Suomeen perakkaisina paivina yhta pitkaksi ajaksi. Suuntakin osittain sama: rouva oli kotoisin Juvalta. Sitten vaihdoimme yhteystietoja. 

Maailma on kylla melkoisen pieni. Suomi se vasta pieni onkin, ja silti suomalaisia tuntuu nyt putkahtelevat lahimaisemiin riemastuttavan paljon. Sattumaa sen konkretisoitumiseen kylla tarvitaan. Satunnainen blogigooglaus johdatti minut kevattalvellla burlingtonilaisen suomalaisperheen luo, ja nyt loytyi toinen Plattsburghista - eika sitakaan olisi loytynyt ilman yhta, viatonta suomenkielista lausetta oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Tahan saaliiseen kun ynnataan meidan kylan urheilulukion jokavuotiset suomalaiset jaakiekkoilevat vaihto-oppilaat, mehan saamme itsenaisyyspaivana melkoiset kekkerit pystyyn!

Mutta sita ennen on KESA. Taalla on ollut enemman tai vahemman lamminta ja kaunista jo viikkotolkulla, mutta yha vain odotan, etta se oikea kesa alkaisi. Kuumuus kun ei valttamatta kesaa tee. Kesan tekee akseli Helsinki-Pirkanmaa-Savo. Pulahdus Nasijarveen, loylyt sen saman saunan kaiteettomilla lauteilla joissa keikuin jo 38 vuotta sitten, huulillani ruotsalainen siideri (no joo, se tosin vasta viimeiset 10 vuotta ;)). Yottoman yon makeuttamat mansikat. Metsat ja mannut, jotka eivat kyseenalaista kenen mailla liikut. Ihmiset, joiden seurassa on ihan hyva olla hiljaakin. Suomi, mama.. I'm coming home! (ja ensi toikseni katson huuto.netista tuliaisiksi pilkullisilla kirjaimilla varustetun nappiksen!)