Kävin eilen pyörähtämässä kirppiksellä. En oikeastaan edes tiedä mitä etsin, minusta kirppiksillä vaan on hauska käydä. Joskus kohdalle nimittäin sattuu mahtavia löytöjä, ja silloin ostamisen ilo on ihan toisissa sfääreissä kuin tavallisissa kaupoissa, joissa oikean tavaran löytäminen on ikäänkuin oletusarvo.

Pienten tyttöjen vaatteet eivät sattuneesta syystä ole tähän saakka kiinnittäneet juurikaan huomiotani. Täällä asuessani olen kuitenkin tutkaillut satunnaisesti niitäkin, jos vaikka sattuisi löytymään joku paikallinen herkku kummitytölle Suomeen lähetettäväksi. Tällä kertaa ei löytynyt amerikanihmettä, vaan ranskalainen. Huomasin vaateröykkiössä epäilyttävää ruutukuviota, ja vaikken uskaltanut unelmoidakaan etteikö kyse olisi vain plagioinnista, nappasin ruutukuviosta kiinni ja vedin sen lähempään tarkasteluun. Ja sehän oli sitä itseään! Burberry, made in France. Pikkuruinen farkkutakki ruutuvuorilla, erikoisuutena helman vaaleanpunainen pitsiröyhelö joka on irroitettavissa neppareilla jos (ja kun..) sen kokee yliampuvaksi. Kokolappu tuotti pettymyksen kummityttöjen tarpeita ajatellen, mutta hintalappu ei. Maksoin ihanuudesta kolme taalaa.

Ja miksi? It's my business

Toinen ilonaihe osui tähän aamuun. Kaapeliboksimme lakkasi yllättäen toimimasta eilen illalla. Aamun ensimmäisenä tehtävänä oli siis soitto kaapeliyhtiöön, ja erinäisten valikkonäppäilyjen jälkeen pääsin kertomaan elävälle ihmiselle että boksi on löynyt hanskat tiskiin. Sydämessä ihan läikähti, kun asiakaspalvelijan ensimmäinen repliikki oli nöyrät ja varsin vilpittömänkin kuuloiset pahoittelut tapahtuneesta. Tyyppi kuulosti niin osaaottavalta, että tuppasi melkein hävettämään kun nyt tällaisen pikkuasian kanssa olen liikenteessä. Kukaan ei sentään ollut kuollut, vaikka se lähellä olikin kun NHL-matsin katselu jäi pojilta eilen ikävästi kesken.. Asiakaspalvelija kuului tovin klikkailevan konettaan, varmistellen samalla minulta useaan kertaan että jaksanhan vielä odottaa. Ja pahoitellen taas, että kallista aikaani kuluu puhelimessa roikkumiseen. Ääni väristen vastasin, että ei hätää, hänen kanssaan on ilo asioida. Noin kolmessa minuutissa kuva simsalabim palautui ruutuun. Se oli ihanaa, mutta vielä parempi mieli tuli hyvästä, empaattisesta, tehokkaasta asiakaspalvelusta. Eikä tämä muuten ole eka kerta, vastaavia kokemuksia on ollut mm. lentoyhtiön ja matkapuhelinoperaattorin kanssa. Jos tällaisia elämyksiä olisi tarjolla Suomessa, en varmaan muuta tekisikään kun soittelisin erilaisiin asiakaspalvelunumeroihin!