Eilisellä iltapäiväkahvilla suuhun sulivat rahkavoitaikinasta tehdyt joulutortut. Levyllä hiljalleen porisevasta kattilasta nousi pyörryttävän jouluinen glögin tuoksu, ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Radiossa soivat En etsi valtaa loistoa ja Varpunen jouluaamuna. Ikkunasta näkyi apea, lumeton kaamosmaisema, kuten joulukuun alussa kuuluukin. Tunnelma oli siitä huolimatta hilpeän odottava: kohta päästäisiin kauhistelemaan Linnaan hiippailevien turhien julkkisten etikettivirheitä ja morkkaamaan tietämättömiä selostajia jotka eivät tunnista turhia julkkiksia. Mymmeli totesi, että jos ei tietäsi olevansa Lake Placidissa, ei voisi mitenkään arvata siellä olevansa. Tuntui niin suomalaiselta Itsenäisyyspäivältä.

No, kotimaiset joulusävelmät eivät tulleet ihan perinteisestä radiosta, vaan ne oli jouduttu kaivamaan jouluradio.fi:n kautta (kiitos Antzu taannoisesta FB-linkistä ). Rahkavoitaikinassakaan ei ollut lusikallistakaan rahkaa, koska sen valmistusta buttermilkistä ei nyt tähän hätään viitsinyt yrittää ja kaupasta sitä on turha etsiä. Maustamaton jugurtti ja sour cream näyttelivät kuitenkin rahkan roolin kiitettävin arvosanoin, ja joulutortut maistuivat siltä miltä pitääkin. Niinpä Itsenäisyyspäivän tunnelmaa ei torpedoinut edes se, ettei Lake Placid Blue Bombers katsonut aiheelliseksi kunnioittaa joulukuun kuudetta harkkavapaalla illalla, vaan Linnan juhlien seuraaminen keskeytyi tuon tuostakin nuorten jääkiekkoilijoiden kuljetuksilla sinne tänne. Mutta Itsenäisyyspäivältä se silti tuntui. Aivan toiselta kuin heinäkuun neljäs, jolloin ilotulitteet räiskyvät ja kansa riehuu ilakoiden kaduilla (eikä todellakaan pesiydy oman väen kesken sohvannurkkiin tuijottamaan tuntikausiksi omituista kättelynäytelmää presidentinlinnasta). Tuntui arvokkaalta, ja kaikessa vakavamielisyydessään niin suloisen suomalaiselta Kiitos, sotiemme veteraanit!

(Kuvan piparit koristelimme Pikkuveljen kanssa ex tempore aamulla ennen pre schooliin menoa kun kaapissa sattui olemaan päivän teeman värisiä sokerikuorrutteita. Pikkuveli otti Suomi-pipareita sitten kouluun mukaankin kavereille tarjoiltaviksi. Huikkasin lähtiessä ovelta opettajalle että olemme tässä vietelleet vähän itsenäisyyspäivää, olettamatta ollenkaan että asiaa sen kummemmin koulussa huomoitaisiin. Mutta päivän päätteeksi opettaja kertoi, että piparinmutustelun lomassa he olivat etsineet kartasta Suomen, Pikkuveli oli saanut kertoa millaista siellä on ja sitten oli yhdessä juteltu mitä se tarkoittaa kun "Suomella on synttärit". Mukava juttu )