Kannattaisi blogata vähän useammin. Muuten yhteen postaukseen uhkaa tulla niin paljon tarinaa, ettei tahdo edes päästä näpyttelyssä alkuun kun sormia alkaa jo särkeä ja näköä haitata. Mutta kun tuntuu, että päivittäinen bloggaus on vanhan toistoa.. Vai mitä sanotte siitä, että menneen viikonvaihteen aikana täällä on ollut hengästyttävän villiä melskettä ja jouluhenkistä helinää helskettä? Tai että jääkiekkomitalikokoelma on kasvanut yhdellä loistavalla killuttimella?

Perjantaina Pikkuveljen koulussa tarjoiltiin vanhemmille hellyyttävän sekasortoinen esitys syksyn aikana opituista asioista. Ohjelmassa oli siis aakkoslauluja, ranskankielisiä sadonkorjuuloruja ja jouluhenkisiä piirileikkejä.

Pikkuveli on peruna, joka ei ilmeestään päätelleen ole täysin varma henkilöllisyydestään. Ehkä siksi hän jätti astumatta esiin perunan vuorolla, ja teki sen silloin kun laulettiin omenasta. Ihmekös tuo: omena ja peruna ovat ranskaksi hämmentävän lähellä toisiaan.. Omena puolestaan keskittyi nahistelemaan koko esityksen ajan kurpitsan kanssa, ja kumpikin poistettiin esityksen jälkeen kirkumaan takavasemmalle.

Pikkuveljen toinen roolisuoritus adventtikynttilän "sytyttäjänä" meni jo enemmän käsikirjoituksen mukaan. Turvallisuussyistä sytyttäminen tarkoitti käytännössä paperisen liekin kiinnittämistä pahviseen kynttilään.

Samaan aikaan toisaalla.. Keskiveljen koulussa vietettiin Shopping Dayta. Paikalliset kauppiaat olivat tuoneet liikuntasaliin ylijäämätuotteitaan ja muita sopivanhintaisia ($1-5) myyntiartikkeleitaan, joita oppilaat sitten saivat ostaa perheenjäsenilleen ja ystävilleen joululahjaksi. Shopping Dayn tuotto meni puhtaana koulun hyväksi - aika mukava kädenojennus siis pienyrittäjiltä! Mymmelin paketointiapu oli yksi päivän vetonauloista; kaikki halusivat saada lahjansa ihkaoikean ulkomaanelävän käärimään pakettiin. Varsinkin kun paketoijasta lähti jännittävällä aksentilla höystettyä tarinaa kuin keitetystä lampaanpäästä

Lauantain kohokohta oli pukille puhuminen. Paloautolla pääkadun näköala-aukiolle saapuneen pukin pakeille oli saapunut kymmenien jaardien jono muitakin kilttejä lapsia, joten donitsifirman tarjoilema valkosuklaakaakao ja pikkuleivät todella lämmittivät mieltä ja kieltä hyisessä viimassa.

Sunnuntai sujui sitten vaihteen vuoksi tiiviisti kiekkotunnelmissa pelisessioita mahtuessa päivään peräti viisi, kellon ympäri. Oma ladyjoukkueeni osoitti paremmuutensa nousemalla parin erän ajaksi 3-1 johtoon. Päästimme kuitenkin kolmannen erän lopuksi vierailijat tasoihin hyvän joulumielen nimissä; eihän ole laisinkaan reilua että toiset tulevat tuntien matkan päästä Lake Placidiin vain häviämään.. Isoveljen ja Keskiveljen joukkueet sen sijaan pesivät säälimättä vastustajansa, siitäkin huolimatta että Keskiveljen päivän vastustajat olivat tulleet turnaukseen Kanadasta saakka. Toissaviikonlopun pronssi kirkastui kerta heitolla kullaksi, ja maistui riemusta päätellen yhtä makealta kuin USAn olympiakulta samalla areenalla 32 vuotta sitten.