Elämä on sitten ihmeellistä, ja viime viikkoihin on mahtunut paljon pieniä ihmeitä. Suurin niistä painaa 7,8 kiloa ja on 70 senttiä pitkä.

Hänen ansiostaan blogissakin on ollut hiljaista. Kun talossa on henkilö johon ei ole vielä ehtinyt kasvaa paljon järkeä mutta sitäkin enemmän vauhtia ja ääntä, on koneella istuminen (ja etenkin luettavissa olevan tekstin tuottaminen) vähintäänkin haasteellista. Ja koska tästä pienestä ihmeestä, vierailevasta tähdestä nauttiminen on vain väliaikaista, en ole edes malttanut asettua bloggaamaan. Varsinkin, kun uhrasin monta tuntia kallista yhteistä aikaamme Hänen syntymäpäiväkakkunsa väsäämiseen. Päivänsankarin ensimmäinen sana oli "kenkä", ja sellaisia piti sitten saada myös kakkuun. Ihanaa vaihtelua 12 vuotta jatkuneeseen ralliauto-, spiderman- ja angrybirds-kakkujen kavalkadiin!

Niin, niistä ihmeistä. Yhden sellaisen päälle meinasin kävellä luullen sitä maahan tippuneeksi lehdeksi. Aika hieno, vai mitä?

Kolmas ihme tapahtui eilen lääkärissä. Menimme sinne Keskiveljen kanssa, oletuksena löytää silmästä tulehdus, mutta sen sijaan jotain löytyikin korvasta. Minun mielestäni on jonkinasteinen ihme, että jonkun korvaan voi juuttua kuusenneulanen. Niin tiukasti, että sen poistamiseen vaaditaan kahta lääkäriä, mutta niin huomaamattomasti että neulakorvainen henkilö on ollut tilanteesta itse autuaan tietämätön. Lääkärin mielestä asiassa ei kuitenkaan ollut mitään ihmeellistä. Pienten poikien korvista (nenistä, navoista..) löytyy kuulemma kaikenlaista ihan alvariinsa. Täytyy varmaan varata aika esikoisellekin korviin menneiden vierasesineiden poistoon. Sinne on täytynyt 12,5 vuodessa kertyä laaja esinevalikoima, aiheuttaen niin sanottua valikoivaa kuuloa.