Minilomamme toinen päivä alkoi hotelliaamiaisella. Siellä, kuten myös eilen ja tänään allasosaston pulikointitouhuissa, sain muilta hotellivierailta useita kehuja komean katraani esimerkillisestä käytöksestä.

Amerikassahan nyt on tapana kehua kaveria vähän joka käänteessä, joten olen jo aika hyvin oppinut spontaanisti kiittämään kehuista ja ehkäpä jopa heittämään jonkun vastakehunkin. Mutta poikien käytöksen kehumiseen en vaan tahdo tottua millään. Kun olen juuri hotellihuoneessa karjaissut ties monennenko kerran esikoiselle, jonka mielestä on huomattavasti tärkeämpää saada torpedoitua mahdollisimman tehokkaasti pikkuveljen aamutoimet kuin suoriutua ollenkaan omistaan, en kymmenen minuutin päästä voi kuin hämmentyneenä tuijottaa sitä joka luokittelee hotellihuoneterroristin käytöksen arvosanalla "excellent" ja olemuksen määritelmällä "what a perfect little gentleman".

Tai kun olen lähes neljän tunnin automatkan ajan saanut jatkuvalla syötöllä raportteja siitä, kuka ilmeili "silleen" ja kuka siitä hyvästä sanoi "tolleen" ja kuka siksi katsoi asiakseen lyödä "tälleen" tai potkaista ketäkin, on jotenkin hirveän vaikea nähdä onnistuneensa kasvattamaan mitenkään erityisen yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Miten se ei mene kaaliin, että mua lakkasi kiinnostamasta jo noin 800 000 riitaa sitten että kuka aloitti. Haluaisin vain, että joku noista viisastuisi jonain päivänä niin paljon että EI JATKAISI. Ei tunnu menevän perille.

Mutta jotenkin nuo koltiaiset aina onnistuvat näyttämään ihmisten ilmoilla hyvinkin kelvollisilta. Ensin yritetään poreammeessa kilvan hukuttaa toisiaan kun todistajana on vain turhautuneita ärähdyksiä päästelevä äiti, mutta kun sekaan pulahtaa ventovieras herrasmies rouvineen, ammeessa istutaan kuin tinasotilaat ja 4-vuotiasta myöten keskustellaan sivistyneesti Suomen ja Yhdysvaltojen kulttuurieroista. Ja mustastamakkarasta

No, toisaalta on ehkä parempi, että lapset käyttäytyvät vieraiden edessä ja jättävät käyttäytymättä kotioloissa kuin toisinpäin. Eihän niiden kanssa viitsisi muuten reissailla missään. Eikä silloin pääsisi kellottamaan ennätysaikoja hotellin puutarhan ympärijuoksussa...

Eikä spurttailun jälkeen lekottelemaan ihanasti uima-altaassa ja sen äärellä....

Eikä käymään Ben&Jerry's -jäätelötehtaalla!

Surijoita lopetettujen makujen hautausmaalla.

Tässä samassa huoneessa herrat Ben ja Jerry kehittivät useita hiteiksi nousseita jätskejä, kuten Amerikan myydyimmän maun Cherry Garcian sekä oman suosikkimme Chocolate Chip Cookie Dough:n. Tänään testattavana oli uutuusmaku "Late Night Snack". Suklaakuorrutetut sipsinpalat karamellikastikkeella hyöstetyssä vaniljajätsissä ovat... selvästikin vakavasti otettava elämys!