Työkaverini (ajatella, että voin taas kutsua jotakuta työkaverikseni!) labradorinnoutaja sai 5 viikkoa sitten yhdeksän pentua. Kaksi niistä kävi pari päivää sitten koululla ihastuttamassa lapsia ja aikuisia, varsinkin allekirjoittanutta. Taas kerran elättelen täysin utopistista unelmaa siitä, että mieheni päättäisikin olla olematta allerginen ja antaisi minulle joululahjaksi koiranpennun.. (työkaverini jopa lupasi, että voisi pitää koiran hoidossa aina joulut ja kesät kun menemme Suomeen :P)
No, unelmointi on aika ihanaa, ja tämä on varmaan unelma jonka saan pitää unelmana loppuikäni.
Yksi yhdeksästä pennusta syntyi jostain syystä ilman toista etujalkaa. Työkaverini harkitsi ensin sen lopettamista, mutta kun pikkukoira sinnikkäästi taisteli elintilastaan sisarusten keskellä kolmellakin jalalla, sille päätettiin antaa mahdollisuus. Ainoa vaan, että sille ei tahtonut löytyä ottajaa, ei eden ilmaiseksi, vaikka kaikista muille pennuille ilmaantui ostaehdokkaita ikkunoista ja ovista.
Pentueen touhuja voi seurata aamusta iltaan (amerikanaikaa) livenä netistä. Tätä kautta pieni kolmijalkakin sai sitten mantereenlaajuista julkisuutta, ja eräänä päivänä työkaverini sai puhelun kaukaa, cp-vammaisten lasten toimintakeskuksesta. Yksi sen terapiakoirista oli jäämässä eläkkeelle, ja mikäpä olisikaan parempaa vertaistukea noille lapsille kuin koira, joka itsekin syntyi erilaisena?
Minun mielestäni tämä on superihana tarina :)
Kismet-pentua ja sen siskoja ja veljiä voi käydä vakoilemassa allaolevassa osoitteessa. Kismetillä on sininen kaulapanta.
Kommentit