Lasten kanssa matkustelu on ihan helppoa. Otetaan lapset kainaloon ja mennaan.

Vaan eipa meidan perheella paljon muita vaihtoehtoja ole ollutkaan. Ensinnakin, "meita" on ollut vahintaan kolme alusta alkaen. Lapsetonta paivaa ei ole ollut olemassakaan, ja vaikka niista onnistuisi jarjestamaan itsensa valiaikaisesti eroon, ainahan nuo rakkauden hedelmat ovat lasna vahintaankin alitajunnassa. Kahdenkeskista aikaa ei muutenkaan tahdo raaskia ottaa paivakausia, iska matkustelee jalkikasvun mielesta muutenkin ihan liikaa. Siksi reissaamme mieluummin koko porukalla. Toisekseen, olemme jo perusluonteeltamme niin levottomia, etta ajatus paivasta lasten kanssa ihan vaan kotona kuulosti jo 10 vuotta sitten huomattavasti ahdistavammalta ja hankalammalta toteuttaa kuin ajatus pikku reissusta ihan mihin vaan - vaikka olisin ollut yksinkin. Niinpa olemme tottuneet singahtelemaan sinne tanne milloin millakin kokoonpanolla, ja kun jotain tekee paljon, siita tulee helppoa.

Edellisesta ulkomaanlomasta ihan kahden on paassyt vierahtamaan melkein 12 vuotta, ja siina valissa on siis ollut kymmenia lapsiperheen menemisia ja tulemisia, pakkaamisia ja purkamisia. Jos vaitankin sen olleen ihan helppoa, olin totta puhuen autuaasti unohtanut miten viela paljon helpompaa on matkustaa pariskuntana. Pakkaamisesta on tullut bravuurini: taannoiselle Kalifornian road tripille saimme viiden hengen kamppeet mahtumaan helposti kahteen kassiin. Mutta voiko etelanmatkalle oikeasti pakata 15 minuutissa ja kaiken kasimatkatavaroihin?? Voiko lentokoneeseen mennessa vain istahtaa lippuun merkitylle paikalle keskustelematta kenenkaan kanssa siita, kuka on saanut istua "ainakin seitseman kertaa perakkain" ikkunapaikalla ja joutuisi nain ollen tarjoamaan tilaisuuden toiselle perheenjasenellemme? Voiko resortissa oikeasti vain maata, tai toisaalta vaellella mailikaupalla ympariinsa, ja silti koko matkaseurue on 100% tyytyvainen ratkaisuun? Voiko kahdessa paivassa lukea kolme kirjaa kun kukaan ei keskeyta? Voiko yhdessa iltapaivassa maistaa kaikkia listan drinkkeja pelkaamatta, etta vastuuttoman toimintasi valittomana seurauksena joku muu hukkuu uima-altaaseen?

Kaksi vuorokautta kullan kanssa all inclusivessa oli satumainen irtiotto, pelkkaa hymya ja aurinkoa. Taysi kymppi, kuten avioliittomme ikakin. Siksipa se oli myos ihan yhta rentouttava kuin viikko samoissa merkeissa perheena. Kotiinlahdon hetkella fiiliskin oli hyvin samansuuntainen: olisihan siella voinut viela hetken viivahtaa, mutta eipa arkeen palaaminenkaan pahalta tuntunut. Ei makiaa mahan taydelta.. Viikko kaksin AI:ssa olisi jo ehdottomasti liikaa. All Inclusive -konsepti toimii mainiosti silloin, kun matkataan all inclusive -kokoonpanolla eli kaikki mukana. Meidan perheen kohdalla naita reissuja ei varmaankaan ole montaa jaljella. Isoveli on katkaisemassa napanuoraa jo kovaa vauhtia: talla hetkella han reissaa kaverin kanssa Floridassa (ja siksi saatte lukea taman tekstin ilman pisteellisia aakkosia: meidan ainoa Suomi-lappari lahti Floridaan laksyjen tekoa varten..). Seuraavaksi spring breakiksikin on kuulemma jo suunnitelmia valmiina. ja ne eivat ole all inclusive jos perheesta puhutaan. Niin se menee.. kaikella on aikansa, kaikella on paikkansa.