Suomessa jo alakouluikäisten on hankalaa harrastaa monipuolisesti. Jos valitset jalkapallon, treenejä on useita kertoja viikossa ja viikonloppuna pelit päälle. Pianoa ehkä ehtii siinä sivussa pimputtamaan kerran viikossa, mutta muista urheilulajeista on turha haaveillakaan - erityisesti, jos sattuu omistamaan sisaruksia, joiden harrastukset syövät oman osansa vanhempien kuljetuskapasiteetista.

Vaan ihmeellisessä Amerikassa kaikki on toisin. Ainakin Lake Placidissa. Täällä kunkin lajin kausi kestää muutamia viikkoja, korkeintaan kuukausia, ja sitten on aika vaihtaa toisenlaisille kentille. Taidepuolella on tarjolla samankaltaisia lyhytkursseja. Mitään ei siis voi harrastaa ympärivuotisesti (eikä missään asiassa voi siis kovin nuorena kehittyä ihan pro:ksi), mutta toisaalta: kyllästymäänkään ei pääse, ja se omin juttu on myöhempiä aikoja silmällä pitäen helpompi löytää kun kaikenlaista on ollut mahdollisuus kokeilla. High school -ikäisillä on sitten mahdollisuus keskittyä valitsemiinsa harrastuksiin pidemmällä sitoutumisella, ja hankkia jopa lajistipendejä yliopistoihin.

Viime elokuusta lähtien perheessä on tästä syystä tehty lukuisia uusia lajivaltauksia, joista viimeisin on naapurimaa Kanadan kansallispeli lacrosse. Siitä on innostunut erityisesti Keskiveli, eikä vauhdista ja vaarallisista tilanteista nauttiva Äitikään pistä yhtään pahakseen kentän laidalla jännittämistä; varsinkin, kun laji osoittautui odotuksia huomattavasti viihdyttävämmäksi. Jotenkin nimi vain antoi ymmärtää (ranskaa sanaakaan puhumattomalle), että peli olisi jonkinlaista hienostunutta liikehdintää vihreillä nurmikoilla perhoshaavia muistuttavia pelivälineitä sirosti huiskutellen.. Mutta mitä vielä: lacrossessa rapa roiskuu, kypärät rytisee, mailat kolisevat, ja avainsanoja ovat voima, nopeus sekä mailankäsittelytaidot - yessss! Onneksi peli on sentään hieman siistiytynyt (ja suojavarustukset oletettavasti kehittyneet?) lajin alkuajoilta, jolloin intiaanit harrastivat sitä nimellä "tewaraathon", mikä käännettynä tarkoittaa jotakuinkin "sodan pikkuveljeä". Ainakaan Tri-Lakes Youth Lacrossen harjoituksissa kukaan ei ole toistaiseksi kuollut, toisin kuin pari sataa vuotta sitten alkuperäiskansojen treenatessa.

Pikkuveli puolestaan on talven ja kevään aikana ehtinyt tapansa mukaan hämmästyttävän moneen paikkaan. Kunniakirjat on olemassa niin hiihtokoulusta kuin koripallostakin, ja tällä hetkellä työn alla on uimakoulu paikallisen hotellin allasosastolla.

Toinen kevätlaji on ollut "tumbling", joka kai virallisesti on permantovoimistelua. 4-vuotiaitten kesken kyseessä on kuitenkin jonkinsortin temppuratakoulu. Oli mitä oli, mutta hauskaa oli!

Isoveli sen sijaan taitaa olla menettänyt sielunsa jalkapallolle lopullisesti. Talvi sujui miten kuten jääkiekon parissa kärvistellessä, mutta ruohon alkaessa vihertää nahkakuula kutsui potkijaansa yhä vaativammin. Tarjolla olleesta baseball -kaudesta ei ollut palloiluntuskan korvaajaksi, ja täytyy sanoa, ettei se ihmetytä yhtään. Missä muussa lajissa katsojat eivät jaksa istua erien aikana katsomossa, vaan juoruillen jonottavat mieluummin hotdogia ja olutta stadionin ylätasanteilla? Tämä tuli todettua perheen toukokuisella New Yorkin -reissulla, jonka ohjelmaan kuului "huipputason" baseballottelu New York Mets vastaan Los Angeles Dodgers. KUOLETTAVAN tylsää ajanvietettä..... mutta menihän se äitienpäivä niinkin, varsinkin kun rusketus (vai oliko ne palovammoja?) oli helteisellä stadionilla taattu..

Joka tapauksessa, isomahaiset baseballerinat, nuo urheilijan irvikuvat, eivät saaneet Isoveljeä vakuutettua uudesta lajivaltauksesta. Ja eihän siinä sitten auttanut muu kuin etsiä jalkapalloseura, jolla on toimintaa muulloinkin kuin elo-syyskuussa. Lähin sellainen löytyi 80 kilometrin päästä Plattsburghista, ja samaan syssyyn löytyi kolme muutakin siellä pelaavaa Lake Placidin poikaa sekä vanhempien muodostama kyytirinki. Nuo pojat tosin ovat 13-14-vuotiaita eli pykälää vanhempia kuin Isoveli.. Yhdet harjoitukset riittivät kuitenkin todistamaan valmentajille, että Lahden Kuusysi from Suomi Finland taitaa osata tehdä pelaajia. Isoveli toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi kikkailemaan pallon kanssa U14-joukkueeseen, päätä pidempiensä joukkoon Ja taas on Äiti ylpeä!