Menin sitten lupaamaan nillitystä ja ininää. Joku syykin oli olevinaan mielessä. Mikä lie ollut, ei muistu mieleen eikä muutenkaan nyt vaan lähde. Luulen, ettei vikinä sittenkään kuulu toimeenkuvaani, ainakaan en taida olla kovin rutinoitunut vikisijä. 

Mutta koska annoin ymmärtää, pitää myös ymmärtää antaa. Laaja lukijakuntani kuolaa silmät kiiluen seuraavan postauksen perään, joten kirjoitetaan nyt sitten vaikka tuota............. karhuista!?!

Ne eivät yhdy hurraahuutoihini kesän, kuivuuden ja kuumuuden jatkumisesta. Niillä on nälkä: notkuvia marjamättäitä on vaan niiden märissä unissa, ei kuivuutta risahtelevissa metsissämme. Purojakaan ei tahdo niin vaan löytyä janon sammuttamiseksi. Vähemmästäkin palaa käämit. 

Näitä hermoraunioita nallerassukoita kuljeskelee täällä nyt riesaksi asti. Lehdessä uutisoitiin, kuinka täkäläisen perheen illallinen oli keskeytynyt ruokasalin ovea hakkaavan kontion sisäänpääsy-yritykseen. Joku toinen taas oli myöhästynyt pahemman kerran aamulla töistä, sillä menopeli oli muuttunut yön aikana käyttökelvottomaksi. Autossa oli teutaroinut karhu. Se oli jotenkin päässyt sisään (kaiketi autoon unohtuneiden eväsjämien houkuttelemana), mutta ei ollutkaan päässyt enää ulos. Karhu oli sitten tehnyt selvää paitsi eväistä, myös kaikesta muusta minkä pellit pitivät sisällään..

Kaupunkilaisia kehotetaan tällä hetkellä pitämään roskiksensa neljän seinän sisällä, ja puhdistamaan grillit käytön jälkeen huolella. En uhallanikaan tee sitä, ihan vain laajaa lukijakuntaani ajatellen. Siinähän olisi ininää ja draamaa tihkuvaa postausta kerrakseen jos karhu tulisi kylään kun pikkuäitiparka on ihan keskenään kotona pikkupikkulastensa kanssa! Hei karhut, ny rillataan! 

(Tämä postaus olisi ollut ihan ok ja jopa parempi ilman mitään loppukaneettejakin, mutta nyt tuli mieleen että kuka muistaa sellaisen biisin kun Karhun elämää? Oli ihan pakko googlata se ja kuunnella taas tuo kappale jostain hämärästä menneisyydestäni. Tanssia jos osaisin, itkemäänkin oppisin. Oisko noin?)