Sunnuntai-ilta, ja minun normaalisti hyvinkin iltavirkut silmäluomeni alkavat lopsahdella jo puoli kymmeneltä. Takana on monenlaista leppoisaa viikonloppupuuhaa: olen käynyt pitkällä kävelylenkillä, ystävän kanssa lasillisella ja leffassa, hurrannut kuopuksen jalkapallopelissä, ja istunut terassilla auringon lämmössä ahmimassa vuoden 2014 Finlandia-ehdokasta. Mistäs siis nyt tuulee, tuoden tullessaan unihiekkaa simmuihini?

Noh, on viikonloppuun työtäkin mahtunut. Ennätyksellisen paljon, itse asiassa. Mikäli muistini ei aivan petä, lauantai taisi olla ensmmäinen päivä ikinä kun tein kaikkia kolmea työtäni yhden päivän aikana: hoivasin kahta labbista, koristelin hääpaikan (ja purin koristeet seuraavana päivänä) ja vieläpä kannoin korteni kekoon kouluni ulkoilmatapahtuman onnistumiseksi. 

Onneksi meiltä sentään löytyy innokasta lapsityövoimaa. Labbiksiahan haluavat tietenkin hoitaa kaikki, mutta tällä kertaa sain yhden nuoren miehen mukaani myös häähommeleihin. Jotenkin hellyttävä näky, kun 15-vuotias sälli viikkailee huolellisesti kilometreittäin valkoista satiinia, valkoista kuin hänen pellavainen päänsä.

Kaiken kukkuraksi olen tässä vähän opiskellut. En vain nyt viikonloppuna, vaan viimeiset kolme viikkoa, ja neljä on vielä edessä tästä ensimmäisestä rutistuksesta. Sain vihdoinkin ylemmältä taholta satikutia siitä, että leikin rehtoria vailla minkäänlaista kasvatustieteen taustaa. Nyt sitä tiedettä on siis tankattava ettei lähde joko työpaikka itseltä (kun tilalle otetaan joku muodollisesti pätevä), tai pahimmassa tapauksessa koko alaislaumaltaltani (kun meiltä otetaan luvat pois pykälien uhmaamisen vuoksi). Onneksi opiskeluun on annettu ihan ruhtinaallisesti aikaa, eikä vaatimukset ole muutenkaan mahdottomat: 12 opintopisteen keräämiseen saa käyttää 2 vuotta. 

Mutta voi hyvät hyssykät että tuo opiskeleminen on täällä kallista! Olen tällä hetkellä kirjoilla Grand Canyon Universityssä Arizonassa. Sieltä löytyi kiivaan kilpailutuksen jälkeen tämän mantereen edullisin verkko-opintokokonaisuus, joka täyttää akateemiset vaatimukset. Ensimmäiset neljä opintopistettä kustantavat 1500 dollaria. Verkko-opiskeluna! Tässä on mukana mukava alennus siitä hyvästä, etten olen tähtäämässä kokonaiseen tutkintoon, vaan suorittelen vain yksittäisiä kursseja. Varhaiskasvatuksen kanditutkinnon laajuus on 120 opintopistettä. Laajan matikan kiemurat olen onnellisesti unohtanut, mutta sen verran osaan vielä laskea että kokonainen tutkinto maksaa siis vähintään 45 000 dollaria. Verkko-opiskeluna!

Huh huh. Kyllä suomalaisnuorilla on asiat erinomaisesti, ihan ilman opintotukien korotustakin, saati ilmaisia lukiokirjoja.