Sunnuntai on kääntymässä kohti loppuaan, ja Irene pauhaa edelleen täyttä päätä vaikka ennusteiden mukaan sen piti olla hurjimillaan iltapäivällä ja illansuussa. Täti laantui viime yön aikana hurrikaanista "pelkäksi" trooppiseksi myrskyksi", enkä ole ollenkaan varma haluaisinko edes tietää millainen hurrikaaniksi luokiteltava puhuri on. Trooppinen myrskykin on ollut riittävän epämiellyttävä, vaikkei se kellariin meitä ole ajanutkaan.

Sähköt ja tietoliikenneyhteydet ovat reistailleet pitkin päivää, ja hälytysajoneuvojen äänet kuuluvat säännöllisesti tuulen ujelluksen lomasta. Yleensä niin sympaattinen pieni Mirror Lake on koko päivän tyrskynnyt vaahtopäistä valkoisena, ja tulvinut paikoitellen sitä kiertävälle tielle. Kun seisoin hetken ulkona (ja kastuin parissa minuutissa läpimäräksi saappaista ja sadetakista huolimatta), kuulin etäämpää ryskettä jonka oletan johtuneen puiden kaatumisesta. Taloamme ympäröivät vanhat, isot männyt ovat ihme kyllä (toistaiseksi.. kop kop) pysyneet pystyssä, vaikka osa onkin joutunut sellaisen riepotuksen uhriksi että pitkin pihaamme makaa useita käsivarrenpaksuisia oksia, ohuemmista puhumattakaan. Taidetaan saada polttopuuta talveksi!

Kaiken kaikkiaan täällä on kuitenkin päästy vähällä. Kun aurinko huomenna aamulla nousee ja paljastaa Irenen kyläilyn aiheuttamat sotkut kokonaisuudessaan, toivon ettei ne ole kummoisia ja pääsemme nauttimaan ihan tavallisesta, lämpimästä ja aurinkoisesta kesäpäivästä.