Kuten viimeisin kommentoija Ninni motkottikin, blogiin on päässyt syntymään häpeällinen aukko - tosin erittäin hyvästä syystä. Saimme kokea vaaleanpunaista vauva-arkea viiden kuukaden ikäisen siskontyttöni kanssa, joka saapui lokakuun lopulla vierailulle Suomesta saakka reippaan äitinsä kera. Tuosta ajasta ei raaskinut hukata hetkeäkään bloggailuun, joten nyt kuvapitoinen reportaasi kattaen kaksi viimeisintä viikkoa, olkaa hyvät!

Oikeastaan kolme ensimmäistä otosta tiivistävät koko visiitin ytimen: Pikkuneiti keskittyi meidän hurmaamiseemme...

..kun taas äitinsä pystyi lepäämään kerrankin oikein olan takaa!

Eräänlaiseksi lepäämiseksi ainakin korvienvälin osalta voi kai kutsua monia patikkaretkiämmekin. Mirror Lake kierrettiin tietenkin pariinkin otteeseen, ja golfviheriöillä  tallusteltiin ilman green cardia ja rattaita työnnellen ihan vain siitä ilosta kun se tällä maailmankolkalla on kerran luvallista.Whitefacella ja Ausable Chasmissa käytiin ihmettelemässä loputonta vesimassojen ryöppyämistä. Vuoristomaisemia kivuttiin huokailemaan paitsi vanhalle tutulle Pöllönpäälle, myös hieman korkeammalle Mount Jo'lle ihan tyttöjen kesken. Kakkahätä ei yllättänyt, mutta pissat oli tulla housuun yllättäviin ohjeistuksiin törmätessämme...

Ulkoliikunnan lisäksi hikoilimme myös sisätiloissa parin jumppatunnin verran. Ekalla kerralla vauvanvahdiksi jäi Isoveli, henkisenä tukenaan ulkona saunaa nikkaroiva Isi. Pojan pesti sujui mallikkaasti, ja tukea tarvittiin vasta siinä vaiheessa, kun serkkutyttö järkytti hoivaajaansa heittämällä osittain sulaneella maitoateriallaan reilunkokoisen signeerauksen sohvatyynyyn.. Toisella jumppakerralla järkyttyjinä olivat kanssajumpparimme. Jätimme nimittäin pikkuneidin jumpan ajaksi tylysti salin ikkunan alle eli toisin sanoen ULOS NUKKUMAAN. Kuvitelkaa nyt! Amerikkalaisrouvat ja -herratkin kävivät kukin vuorollaan anelemassa, että ottaisimme vauvaparan sisätiloihin uinumaan, mutta kylmästi annoimme lapsukaisen nähdä makeita uniaan taivasalla ja kehtasimme väittää sen olevan jokapäiväistä ja ympärivuotista. Suurin osa oli lähinnä kauhuissaan, mutta eräs rouva ei meinannut pysyä jumppahousuissaan odottaessaan, että pääsisi kotiin kertomaan telttailua rakastavalle miehelleen tästä ennenkuulumattomasta suomalaistavasta

Halloween väritti tietenkin elämää voimakkaasti. Halloweenia edeltävänä lauantaina pidimme muutamalle kovanahkaisimmalle ystäväperheellemme karmaisevat pippalot, jossa ruokalistalla oli mm. baked roadkill (jauheliha-nachovuoka), fingers on the loose (spagettia pursuavia nakinpuolikkaita) sekä garden waste (vihersalaatti). Näitä huuhdottiin alas bloody worm punchilla (jäädytetyillä karkkimadoilla höystetty verenpunainen booli).

Varsinaisena Halloween-päivänä seurasimme poikien (eli Batmanin ja Pyövelin) menoa koulun Halloween-paraatissa kaupungin pääkadulla..

... ja Halloween-ilta vietettiin monikymmenpäisen lapsilauman jatkeena trick or treat -vaelluksella ympäri kaupunkia. She Devil -asuun pukeutuneena kehtasin itsekin käydä muutamalla ovella pieni kurpitsapää kainalossani (olisikohan siskokullallani lainata yhtään kuvaa tähän kohtaan...?), ja niin kummityttönikin sai tienattua ensimmäiset neljä trick or treat -herkkuaan. Viehättävästi rapisevat kuoret (joita kertyikin sitten serkkupoikien ansiosta noin kuution verran...) olivat kuitenkin vielä tänä Halloweenina kovempi juttu kuin patukoiden sisältö.

Kaiken kaikkiaan viimeiset pari viikkoa ovat siis olleet tapahtumarikkaita (no.. muunlaisista viikoista taitaa tässä perheessä olla turha haaveillakaan), mutta samalla myös leppoista vauvanpusuttelua tulvillaan. Puklua tuli sohvatyynyille ja ilmakylvyt lisäsivät vähän pyykin määrää, mutta kiitos ilmeisen kyvykkään siskoni, yhtenäkään yönä ei tarvinnut valvoa vauvan itkun takia, enkä muista aikoihin hymyilleeni yhtä paljon - hymyiltiinhän minullekin pienellä hampaattomalla suulla aamusta iltaan! Itkuhan sen ilon loppumisesta eilen tuli, ja tänäänkin löysin itseni pyykkikorin ääreltä harkitsemasta, haluanko sittenkään pestä pois niitä puklutahroja. Lainasitteriä ja -turvakaukaloa en ainakaan palauta ennen kuin olen haistellut ne tyhjiksi!