On monia periamerikkalaisia asioita, joita olen oppinut ymmärtämään ja rakastamaan neljän viimeisen vuoden aikana. Kuten vaikka positiivisen asenteen, hymyn ja kohteliaisuuden suotuisan vaikutuksen yleiseen ilmapiiriin (suomalaismentaliteettihan katsoo nämä ylipirteydeksi, tekohymyilyksi ja kaksinaamaiseksi mielistelyksi, joita ei missään tapauksessa pidä harrastaa). Yhteisen hyvän tekeminen. Ahkeruuteen ja yritteliäisyyteen kannustaminen ja niistä palkitseminen. 

Sitten on asioita, joita en ole oppinut ymmärtämään, enkä myöskään niistä pitämään. Esimerkkeinä sokerin, tai pahemmassa tapauksessa high fructose corn syrupin tunkeminen joka paikkaan ja liiallisesti. Baseball huippu-urheiluna. Tai edes urheiluna. Tai edes penkkiurheiluna. Auton omistamisen ja käyttämisen itsestäänselvyys. Pähkinävoi, karkit (joita "fruit snacks"eiksi kutsutaan) ja perunalastut peruselintarvikkeina. Aivan liian pitkät koulupäivät, jotka täysin nurinkurisesti alkavat teineillä ennen auringonnousua, ja nuoremmilla muksuilla vasta myöhemmin. Täkäläinen rakennustekniikka. Ja tietysti Safety First. 

Asiat, joita en ymmärrä mutta joista silti pidän, ovatkin sitten harvemmassa. Keksin tähän hätään tasan kaksi. Shekit. Ja LUMIPÄIVÄT! Sellainen on tänään, koska yöllä satoi lunta, eikä kouluun voi siksi mennä. Taidetaankin tästä lähteä Iskän ja Pikkuveljen kanssa latuja tarkistamaan :)