Pikkuveljen koululla vietettiin tänään perinteistä Open House -iltaa. Oppilaat pääsivät kurkistamaan luokkiin, joissa tulevat viettämään ylihuomisesta alkaen 186 ikimuistoista koulupäivää. Ikimuistoista sikäli, että tämän kouluvuoden jälkeen heillä ei tule enää ikinä olemaan samaa opettajaa ja samoja luokkakavereita. Pakka sekoitetaan mahdollisimman perusteellisesti joka vuosi, ettei syntyisi turhia kuppikuntia ja että tutustuisi mahdollisimman moneen mahdollisimman hyvin. Tämä on asia, joka ensimmäisenä Amerikan-vuotenamme tuntui kummalta ja vähän kurjaltakin, mutta nyt jo rutiinilta. Kuten Open Housen muutkin kuviot. 

Ilta alkaa siis luokkahuoneeseen tutustumalla. Lapset ihmettelevät istumajärjestystä, ja vanhemmat paperia johon opettaja on pyytänyt kirjaamaan lapsen luonteenpiirteitä, vahvuuksia ja kehittämisen kohteita. Vielä vuosi sitten kynä hikosi kädessäni, kun yritin tuskissani miettiä kolmea adjektiivia jotka parhaiten kuvaavat Pikkuveljeä. "Normal" oli ainoa turvallinen joka tuli mieleeni, mutta ei olisi ollut normaalia painottaa sitä sentään kolmea kertaa. Nyt olin osannut varautua, ja hyvillä mielin sain paperiin alta aikayksikön kolme tarkoin harkittua adjektiivia, jotka herättäisivät opettajassa pelkästään hyviä viboja Pikkuveljeä kohtaan, eivätkä edes olisi kovin kaukana totuudesta. Curious. Hard-working. Easy-going. 

Luokkiin tutustumisen jälkeen ohjelmassa on aina picnic koulun jalkapallokentällä. Se tarkoittaa, että mukaan kannattaa ottaa oma picnic-viltti ellei peräti retkituoleja. Tätä ei ohjeisteta missään, joten tunsin itseni tänään suoranaiseksi Open House -ammattilaiseksi levittäessäni suurin elkein vilttimme nurmelle kateellisten ensikertalaisen nenän edessä. No, tokihan vilttimme oli niin valtaisa, että saatoin toteuttaa open housen perimmäistä tarkoitusta eli muihin tutustumista pyytämällä lähimpänä norkoilevia asettamaan siihen pyrstönsä. It's all about socializing! Ei sitä kuulkaa turhaa ole jo viittä kertaa Open Housessa oltu, jotain on opittukin.

Sen sijaan muista picnic-tuomisista on olemassa kirjalliset ohjeet. Hyvissä ajoin koteihin postitetussa kutsussa lukee, että koulu tarjoaa hotdogit ja hampurilaiset, mutta perheiden odotetaan tuovan tullessaan "dish to share". Viisi vuotta sitten tämä lause aiheutti tuoreessa mamussa suurta hämmennystä. Dish? Englannista L:n kirjoittaneena (tämä siis ennen eximian aikakautta) päätin, että se tarkoittaa astioita joista noita hodareita ja hampurilaisia voisi sitten nauttia, ja hankin säästöpakkauksen pahvilautasia. Juuri ennen Open Housen alkamista kilautin sitten kuitenkin vielä kaverille (toiselle niistä kahdesta, joihin olin kolmen viikon aikana onnistunut tutustumaan) ja kysyin, millaisia tuomisia tapahtumaan kaivataan. "Any kind of side item for those hot dogs and hamburgers would be great." Ostin ketsuppia ja sinappia. 

No niin, onneksi tein tiedusteluretken tarjoilualueelle ennen kuin kannoin sinne meidän tuomisemme. Ja autoonhan ne meidän pahvilautaset ja ketsuppipullot sitten jäivät. Seuraavina viitenä vuotena olen jo osannut tuoda pöytään salattia, pastaa tai hedelmiä. Tai edes sipsipussin, jos pystyy julkisesti tunnustamaan olleensa sekä kykenemätön kokkaamaan että kykenemätön naamioimaan kaupasta ostetut tarjottavat homemadeksi.

Tänä vuonna pyöräytin yhteiseksi hyväksi tsatsikia. Sitä voi jo kutsua jääkaappimme vakiovarusteeksi, siksi usein sitä on tullut tehtyä viime aikoina.. Ja miksipä ei: se on hyvää, siitä voi nauttia hyvällä omallatunnolla (minäkin) ja miten vaan. Sellaisenaan, leivän päällä, salaatinkastikkeena, uuniperunan täytteenä, dippinä, kasvonaamiona.. ja toki niiden hodarien ja hampurilaistenkin kaverina. Valmistukseen tarvitaan kaikessa yksinkertaisuudessaaan kaksi raastettua avomaankurkkua (nesteet pois puristettuna) sekä noin 3 dl kreikkalaista jogurttia, ja mausteiksi tulee suolaa, mustapippuria sekä murskattuja valkosipulinkynsiä oman maun mukaan (2-4 kpl). 

Maistuis varmaan sullekin ja niin näytti maistuvan koululaisten perheillekin. Tänä vuonna muistin myös hakea illan päätteeksi tarjoiluastiani mukaani. Ihan pro.