Lapsissa melkein parasta on se, että niillä on leluja, joita ne lainaavat mielellään aikuisille. Sitten ne tuijottavat lumoutuneina vieressä kun aikuinen leikkii, hymähtelevät tyytyväisinä tai ehdottavat mielikuvituksellisia, vaihtoehtoisia juonenkäänteitä. 

Puujunaradat ovat suosikkejani, mutta on mäkihyppääjäukkelitkin kivoja. Tykkäsin niistä jo 30 vuotta sitten. Itselläni ei sellaista ollut (R-Kioskilta niitä olisi saanut), mutta serkkupojalla oli. Harmi vaan, että hän sattui asumaan espoolaisessa kerrostaloyhtiössä.. aina kun rakensin hienon hyppyrin, siitä ei ollut enää jälkeäkään kun seuraavan kerran menimme ulos.  

Kotipihaan eilen muotoilemaani hyppyriä ei naapurin kakarat tuhoa (niin, maanantaisin on aikaa jopa leikkimiselle!). Siinä on hyvä simuloida miten korkealta ukkeli kannattaa päästää hyppäämään ilman että se kaatuu ja menee rikki. Mulla on nimittäin ihan eläväkin mäkihyppääjäukkeli. Se hyppäsi viime viikonloppuna elämänsä ekoissa mäkikisoissa ronssia :) (Ja otti näköjään sen jälkeen itsestään selfien.)