Olen lukuisia kertoja todennut amerikkalaisen suhtautuvan talkootöihin ja yhteiseen hyvään aika erilaisella mentaliteetilla kuin suomalaisen. En näiden neljän vuoden jälkeenkään osaa oikein sanoa mistä se oikein johtuu, että suomalaiselle tämä asia on punainen vaate, stressin aihe, miksi aina minä, miksei tuo, voi voi kun minäkin ehtisin - ja amerikkalainen ojentaa kätensä sen kummemmin miettimättä. Tai sitten ei ojenna, mutta ei siitäkään kukaan tee numeroa.

Yhteisen hyvän tekeminen nyt vaan on itsestäänselvyys, jokamiehenoikeus ja -velvollisuus. Koulustakaan ei voi valmistua ilman community service -tunteja: high schoolin loppuun mennessä "siviilipalvelusta" on oltava plakkarissa 40 tuntia. Talkoohommien ja auttamisen tapoihin vain mielikuvitus ja omat intressit ovat rajana. Joku auttaa kylän yhteisten tapahtumien järjestämisessä (ilmoittautuu vaikka maratonin vesipisteelle juomakuppeja jakelemaan), toinen kerää tunteja siivoamalla tien pientareita, kolmas käy tyhjentämässä kissanhiekka-astioita ja ulkoiluttamassa koiria löytöeläintalolla, neljäs lukee vanhainkodissa mummoille ja papoille päivän lehteä.

Se joka tykkää jalkapallosta, voi näppärästi kerätä tuntinsa futiskentällä. Keskiveljeä pyydettiin Isoveljen joukkueen "manageriksi". Pojan ilme oli näkemisen arvoinen hänen kuullessaan ehdotuksesta. Pelaajahankintoja? Sponsorisopimuksia? Edunvalvontaa? Eikös managerin tehtäväkuvaus ole jotakuinkin tätä?

Varsity-joukkueen managerin saappaisiin (vaiko nappiksiin?) astuminen tarkoitti kuitenkin käytännössä jotain paljon kivempaa. Se on valmentajan auttamista treeneissä ja pelimatkoilla, se on pallopoikana olemista. Ja kun hyvä valmentaja kertoo isoille pojille miten sitä jalkapalloa oikein kuuluu pelata, pienellä padalla on suurtakin suuremmat korvat! Ja 40 community service -tuntia kasassa ihan huomaamatta. 

("No haloo, ethän sä edes tule ikinä tarvitsemaan niitä tunteja, ei me täällä niin kauaa olla. Emmä ainakaan aio tehdä yhtään" sanoo viisas ja kaiken paremmin tietävä Isoveli. Joka epäilemättä sopiikin paremmin asumaan Suomeen ;))