En uskonut hetkeäkään että näin voisi oikeasti käydä. Tunnen Tiedän kolme ihmistä joiden tiesin kannattavan republikaaniehdokasta. No, ehkä kuusi.. oletan, että heidän puolisonsakin olivat samalla kannalla. KUUSI. Se on häviävän pieni murto-osa niistä amerikkalaisista jotka kaiken kaikkiaan tunnen, saati tiedän. Ympäri ämpäri osavaltiota ja sen naapureita viime kuukausina ajellessa sitä tuli silloin tällöin bongattua Trump-kyltillä varustettu talo tai auto. Aina se hätkähdytti, niin harvinainen näky se oli - ja muutenkin kyllä hätkähdyttävä. Kannattaako joku oikesti ja julkisesti Trumpia??

Painajaisesta herääminen on ikävää, mutta myös hyvin huojentavaa. Tänä aamuna silmien avaaminen vasta aloitti painajaisen. Tämä. Ei. Voi. Olla. Totta. Pikkuveljen ensimmäinen kommetti uutiseen oli "Miten, äiti???".

Niin, miten. Facebookin uutisvirtani on tupaten täynnä vastaavaa, järkyttynyttä epäuskoa - ja nimenomaan amerikkalaisten suunnalta. Suomalaisetkin tuntuvat olevan järkyttyneitä, tai sitten vahingoniloisia ja huvittuneita. Amerikkalaiset menivät sitten valitsemaan pellen presidentikseen. Kun Turhapurosta tehtiin presidentti, se oli vain elokuvaa. Heh heh.. 

Kuulen niin usein toteamuksen jonka mukaan amerikkalaiset ovat tyhmiä. Okei, harrastan yleistämistä itsekin: aika monta kertaa olen tässä blogissakin julistanut suomalaisten olevan itsekkäitä ja tuppisuita - paitsi silloin kun kitisevät turhasta. Suomalaiset, eli juuri sinä, rakas lukijani.  

Kun joku sanoo minulle amerikkalaisten olevan tyhmiä, se tuntuu loukkaavalta. Olen siis vapaaehtoisesti valinnut asua tyhmien joukossa, ja valinnut ystävikseni pelkkiä tyhmiä ihmisiä. Tarkoitat siis, että minäkin taidan olla tyhmä. Thanks buddy.

Amerikkalaiset ystäväni ja tuttavani ajattelevat kieltämättä monista asioista vähän toisella tavalla, mutta suurinta osaa pidän ihan fiksuina. Viisautta on monenlaista. Ainakin heillä on sydämen viisautta, jota arvostan vähintään yhtä korkealle kuin lukemalla hankittua tietoa. Vilkaisin eilen Keskiveljen 8. luokan matikanläksyjä, ja olen melko varma että itse ratkoin tuollaisia yhtälöitä vasta lukiossa laajan matikan kursseilla (ainakin oli tarkoitus ratkoa, yleensä jäi yritykseksi). Suomalaista opetusta aina ylistetään, mutta olen jo pitkään ollut sitä mieltä että ainakin matikassa täällä ollaan korkeammalla tasolla kautta linjan - jopa meidän kylän koulussa, joka ei todellakaan lukeudu osavaltion kärkikastiin. Eikä matikka ole ihan tyhmien juttu. 

Viimeöisen äänestystuloksen perusteella minustakin näyttäisi kuitenkin siltä, että USA on pullollaan supertyhmiä ihmisiä. Että nyt alkoi neljän vuoden piina ja painajainen. 

Ulkona näyttää kuitenkin yhtä kauniilta ja rauhalliselta kuin aina ennenkin. Kauppareissulla näin jonkun rengas tyhjänä tien pientareella. Ainakin kaksi kanssa-autoilijaa oli pysähtynyt jeesaamaan. Kaupassa kuulin tuttuun tapaan anteeksipyynnön heti kun joku edes teoreettisesti uhkasi olla kärryineen kulkuväylälläni. Kassan täti lausui jonkun kohteliaisuuden ja toivotti aurinkoisesti mukavaa päivänjatkoa kuten aina ennenkin. 

Kukaan näistä kohtaamistani ihmisistä ei ollut kauhistuneen vauhkoontunut, murtuneen tai lyödyn oloinen. On harmaa marraskuun päivä, mutta kaikki joiden katseen kohtaan, hymyilevät; sekin jonka rengas on puhki. Kukapa tietää, vaikka nämä ihmiset kuuluisivat siihen idioottien porukkaan, liian isoon osaan amerikkalaisia, jotka eilen äänestivät vaarallisen, hullun pellen tämän maan presidentiksi. Siltikin nämä ovat ihmisiä, jotka ovat heti valmiita auttamaan tuntematonta, jotka ovat kohteliaita ja ystävällisiä, ja kohtaavat tämänkin päivän hymyillen. Ihmisiä, jotka minulle edustavat amerikkalaisuutta.

En vaivautunut etukäteen edes kuvittelemaan, millainen olisi neljän vuoden painajaisen ensimmäinen aamu, ensimmäinen aamu Trumplandiassa. Mutta jos se on tällainen, kai sitä voi vielä luottaa huomiseenkin.