Täällä on sairasta sakkia. Pikkuveli aloitti täsmälleen kaksi viikkoa sitten kolme päivää kestäneellä kuumeella ja kröhällä. Keskiveli tuli hetikohta perässä samalla kuviolla. Tunnustan nyt, että minullakin oli kurkku arkana ja nokka vähän tukkoinen Loppet-aamuna, ja niinhän siinä sitten kävi että seuraavana päivänä olin jo ihan selkeästi kipeä. Lepääminen vain on niin vaikeaa! On niin paljon kaikkea, mitä "pitää" tehdä.

Se tuosta (ja muutamasta muusta pikkujutusta) sitten seurasi, että eilen jouduin hakemaan antibiootit poskiontelontulehdukseen.

Töissä ei onneksi pidä käydä. Välillä käy ihan sääliksi lapsia kun niitä on paiskattu tällaisella kotikytällä. Itselläni oli niin paljon hauskempaa.. Koulun jälkeen oli kiva puuhastella kaikenlaista keittiössä tai äidin meikkivarastoilla, ja sattuipa välillä niinkin etten lähtenyt aamuisin kouluun ollenkaan kun kotona oli niin jännää. Tämä kaikki siis hellyyttävän hyväuskoisten vanhempieni tietämättä ;)

Toisaalta, tällaisina sairaskausina lapsista on toivottavasti ihan mukavaa kun joku kantaa eteen nessupakettia ja piparminttuteetä päivät pitkät (eikä kuitenkaan huokaile, että mitähän se pomokin ajattelee kun olen jo kymmenettä päivää peräkkäin hoitamassa sairasta lasta). Olisi vaan kiva tietää, kuinka monta viikkoa tätä sairaan sairaanhoitajan pestiä vielä jatkuu? Isoveli, joka ei ollut ehtinyt vielä tähän hätään sairastaa, jäi tänä aamuna kotiin kurkkukivun ja tukkoisen nenän takia. Kertaalleen jo toipunut Keskiveli taas jätti illalla jääkiekkotreenit kesken kovan päänsäryn ja yskimisen takia. Eikun uudelle kierrokselle!