Meillä on natsimeininki. Meillä on pakko syödä lautanen tyhjäksi vaikka tarjolla on sellaista ruokaa josta ei tykkäisikään. Itse asiassa, mitä enemmän mainostaa inhoavansa jotain ruokaa, sitä useammin sitä tehdään että makuaisti tottuisi. Tähän tapaan on meitä vanhempiakin aikanaan tylytetty, ja nykyään siitä on kiitollinen.

Meillä on natsimeininki myös harrastamisen suhteen. Jotain on pakko harrastaa, muutakin kuin videopelejä ja sosiaalista mediaa (ja niiden harrastaminen taas on rajoitettu muutamaan, vanhempien natsimeiningillä valitsemaan päivään viikossa). Sattuneesta syystä kannatamme erityisesti liikunnallisia harrastuksia, mutta ei pelkästään siksi että me nyt vaan satutaan haluamaan niin. Suurin syy on se, että tutkimusten mukaan kasvavan lapsen ja nuoren pitäisi liikkua vähintään pari tuntia päivässä, ja koska arkiliikuntamahdollisuudet ovat täällä heikot (koulukuljetukset, ei välitunteja, pitkät koulupäivät ja pihaleikkiperinteen puuttuminen), päivän liikunta-annos pitää hakea muualta.

Keskiveli ei tänään halunnut lähteä lätkäleirin harjoituksiin. Asiasta keskusteltiin päivän mittaan useaan otteseen, lopulta keskustelua kostutettiin myös katkerin kyynelin. Jäälle jääräpäinen Keskiveli ei päätynyt, mutta sen sijaan hän käveli Isin kanssa kaatosateessa kaksi tuntia ulkona. Huomenna on sitten mahdollisuus puntaroida uudelleen, tekeekö enemmän mieli kiekkoilemaan vai maanteitä mittailemaan.

Harrastukseen voi toki meilläkin jättää menemättä ilman sanktioita, jos syy on pätevä. Eli jos on vaikka kipeä tai huomaa, ettei yhtään tykkää aloittamastaan uudesta lajista. Syyksi ei sen sijaan käy ettei jaksa (kun kaikki voimat ovat valuneet läppärin näppäimistölle) tai se, kun kaikki muut ovat isompia, nopeampia tai vahvempia (silloin harjoitellaan enemmän ja yritetään ottaa ne kiinni).

Keskiveljellä syy tämän päivän niskurointiin oli viimeksi mainittu, ensi kaudella Keskiveli nimittäin siirtyy ikänsä puolesta isompien ryhmään ja asiaa olisi tarkoitus harjoitella käynnissä olevalla leirillä. Ja koska Keskiveli rakastaa jääkiekkoa, toivon sydämestäni että hän unohtaa turhan kainostelun ja valitsee huomenna jäähallin kävelytien sijaan. Suomalaisella sisulla.

Ps. Koska livistimme kesäkuussa Suomeen ennen täkäläisten koulujen päättymistä, poikien todistukset postitettiin meille jälkijunassa. Ne ovat nyt ihasteltavina oikean laidan linkkien takana.