On tämä iso maa.. Ja noissa teissä joku taika, kun asfaltin nieleminen ei tunnu (melkein) missään.  Menneenä viikonloppuna tuli sitten ajettua 562 mailia (=900 km), yhden suhteellisen pienen osavaltion sisällä  Onneksi en katsonut yhteenlaskettua matkaa etukäteen kun suunnittelin logistiikkaamme.. olisi voinut jäädä poikien pelit pelaamatta. Perjantaina ajoimme siis etelän suuntaan Glens Fallsiin, jossa Keskiveljellä oli koko viikonlopun kestävä turnaus. Lauantaina Keskiveli jäi sinne pelikavereidensa hoiviin, ja minä lähdin käväisemään Isoveljen kanssa Potsdamissa (250 km koilliseen) hänen pelissään. Onneksi voittivat.. Tulimme illaksi takaisin Glens Fallsiin, aikaa reissuun meni iloiset 9 tuntia. Sunnuntaiaamuna Keskiveljen joukkue voitti viimeisenkin pelinsä pokaten kultaisen turnausmitalin (Keskiveljen henk.koht. saldo 1+2, eka maali siis tehtynä!), ja sitten posotettiin koko porukka Glens Fallsista Plattsburghiin, jälleen Isoveljen peliin. Minulla olisi vielä ollut oma ladykiekkoiluni sunnuntai-iltana, Saranac Lakessa sopivasti "matkan varrella" Plattsburghista kotiin, ja kamatkin oli toiveikkaasti mukana. Jotenkin vaan alkoi Isoveljen pelin jälkeen tuntua siltä, että niin virkistävää kuin kiekonpeluu onkin, NYT pitää päästä suoraan kotiin, kuumaan kylpyyn ja nukkumaan. 

Erityisen hatunnoston viikonlopun urakoinnista saa Pikkuveli, tuo kaikkeen reissaamiseen täysin syytön kiekkomaskottimme. Hän kysyi YHDEN KERRAN, lauantaina matkalla Potsdamista Glens Fallsiin, että koska me oikein ollaan perillä. Ei paha.

Tänään kytkin nousee (tai sitten ei.. automaatillahan täällä ajetaan) ja nokka kääntyy kohti.... Montrealia! Yksi perheenjäsen on haettava lentokentältä. Uusi keikka sinne on tehtävä sitten keskiviikkona että meille (teille) saadaan kunnon presidentti.