Nettihuutokaupoissa operointi on mielestäni huikeaa viihdettä. Perinaiselliseen tyyliin pidän erityisesti ostamisesta. Suosin muutenkin käytetyn tavaran ostamista, esimerkiksi kirppislöydöt antavat ihan toisenlaista tyydytystä kuin tavallisissa kaupoissa shoppailu. Jos tarvitsen vaikkapa vaelluskenkiä, löydän sellaiset erittäin todennäköisesti kun klikkaan auki pari nettimyymälää tai lähden ostariin. Tylsää. Kirppikseltä mieleisen kenkäparin löytyminen tuntuu sen sijaan suurin piirtein lottovoitolta. Puhumattakaan kirppiskenkien ympäristöarvosta.
Käytetyn tavaran nettihuutokaupoissa, kuten eBayssa, ylimääräistä kutkutusta tuottaa lisäksi kilpailu muiden kanssa. Jos haluan jotain oikein kovasti, minulla on muutama perusperiaate. Ensinnäkin, en ala edes haaveilla mistään sellaisesta tuotteesta jonka ennalta määrättynä huutokaupan sulkeutumishetkenä en voi olla koneen ääressä. Huutokaupan kun voittaa aina se, joka huutaa viimeisenä
Jotta hinta ei suotta nousisi, en myöskään huutele yhtään aikaisemmin kuin on pakko. Yritysten ja erehdysten määrittelemä pakko alkaa kotioloissa sillä hetkellä, kun huutokauppaa on jäljellä 7 sekuntia. Hitaamman nettiyhteyden äärellä (kuten vaikka Lake Placidin jäähallin parkkipaikalla) aikaa on varattava ainakin 10 sekuntia. Silloin isken kuin skorpioni lyöden kehiin tarkkaan mietityn "viimeisen hintani", ja yleensä muut jäävät nuolemaan näppejään. Haa!Kuten kunnon nettiuhkapelurin kuuluukin, väitän etten pikku harrastuksestani huolimatta ole ollenkaan tappiolla. Balanssista pitää huolen sinivalkoinen, iki-ihana huuto.net ja pari kertaa vuodessa toistuvat Suomen-lomat. Muutama viikko ennen lomaa lataan huutikseen myytäväksi muutaman hintavan (mutta matkatavaroihin mukavasti mahtuvan) amerikanihmeen, joiden hinta täällä on tietenkin vain murto-osa siitä mitä suomalaiset niistä ovat valmiita maksamaan. Oma viehätyksensä on toki niidenkin hintojen kohoamisen seuraamisessa..
Huomenna ajattelin huudahtaa Pikkuveljelle uuden toppatakin. Älkää vaan häiritkö klo 21:49:40.
Kommentit