Ensimmäistä kertaa näyttää siltä, että pensasmustikkamme tuottaa kolmen marjan sijaan sadoksi kutsuttavan määrän peukalonpään kokoisia palleroitaan. Mukava juttu, että edes joku istutettu kasvi pärjäsi pitkän poissaolomme ajan - olkoonkin muun maan mustikoita jotka eivät ole laisinkaan niin antioksidanttipitoisia kuin ne Honkamäessä kasvat. Tomaattien, salaattien ja muiden rehujen kohtalo näyttää synkemmältä, kesäkukista puhumattakaan. Ne heivasin jo niskapersotteella vaahterikkoon, ja hankin tilalle krysanteemeja. Siis syyskukkia, vaikka hellekesää näyttää ennusteen mukaan olevan jäljellä vielä ainakin ensi viikko.

Alivuokralaisemme murmeli arvosti liikettäni suuresti. Erityisesti sitä, että hoksasin keltaisten krysanteemien lisäksi hankkia myös viininpunaisia krysanteemeja. Niitä ei nimittäin enää ole. Ja murmelipolo jäi itse teossa kiinni viininpunaisten krysanteemien himossaan, vieläpä talon ainoalle aseistautuneelle henkilölle. Onkohan kohta enää murmeliakaan.

Mielenkiintoista sinänsä, että ne mustikat kasvavat vain parin metrin päässä punaisesta krysanteemista ja silti ne ovat saaneet olla ihan rauhassa. Punaisten krysanteemien täytyy siis olla paaaaaaaljon paremman makuisia. Pitäisi ehkä maistaa kun murmeli kerran ystävällisesti jätti mulle kaksi kukkaa?