Pikkuveljen paras kaveri on aina ollut tyttö. Suomessa ihastuttaa Ilona, täällä hurmaa Hannah. Kaipa se on sitten kiehtovaa vaihtelua kaiken kotona jylläävän testosteronin vastapainoksi? Pari päivää sitten epäilin ystävyyden ottaneen jopa aimo askeleen pidemmälle, ikään nähden suorastaan arveluttavan kauas. Pikkuveli ja Hannah istuivat vieretysten auton takapenkillä. "Can we hold hands?" kuului Hannahin ujo kysymys. Vilkaisu taustapeiliin osoitti pariskunnan istuvan pian käsi kädessä, toisiaan katsellen ja autuaasti hymyillen. "Oh Hannah.. you're so hot." Kiherrystä. "Oh boy.. so are you!" Nyt ei riittänyt enää vilkaisu, auto oli pakko kurvata tien sivuun. Tuliko tuo tosiaan pienen, viattoman 5-vuotiaani suusta? MITÄ siellä takapenkillä oikein tapahtuu?!? 

No, siellähän oli tietysti kaksi trampoliinihyppelyn kuumentamaa pikkulasta, toistensa hikisiä otsia kokeilemassa. Hyh, miten likainen mielikuvitus voi äiti-ihmisellä olla!

Tänään Pikkuveli sai lisää laatuaikaa elämänsä valon kanssa. Kolusimme yhteisvoimin tienpientareita ja pusikoita Village Clean-Up Dayn merkeissä. Jospa aurinko aina paistaisi, linnut laulaisi ja palkkana olisi kutsu valmiiseen lounaspöytään, siivoaisin tosi mielelläni kotonakin!