15 vuotta sitten pakastin kerran kahdessa viikossa jääpalarasioihin soseutettua kanaa, nautaa, possua ja kasviksia. Kun silloiselle pienelle palleroiselle Isoveljelle tuli nälkä, otin palan sitä ja toisen tätä, ja sekoitin siitä hänelle aterian. Enpä olisi arvannut, että teen vuonna 2015 melkeinpä samaa hommaa, sillä erotuksella, että annoskoko on kasvanut jääpalasta minigrip-pussilliseen, eikä sauvasekoitinta enää tarvita (ja olen vieläpä Ameriikassa!). 

Tässä siis ratkaisuni reilun kuukauden takaiseen lounassouviin, joka tuntui haukkaavan liian ison palan sohvailloistani. Kun pakastimessa on pussukoittain tacomaustettua jauhelihaa tai sitruunapippurikanaa, myöhäisillat voi levollisin mielin viettää kauhanvarren sijasta suomihömpän parissa. Aamulla, kun touhuan keittiössä joka tapauksessa aamiaisurakoinnissa, pussukoiden sisällöt muuntuvat siinä sivussa näppärästi lounaiksi. Jauhelihat ja kanat rullataan tortillojen sisään, tai niistä syntyy termospurkkehin monenmoisia keittoja tai luovia pöperöitä liemipohjien, pakastevihannesten tai makaroninjämien avulla. Kolmen laukun täyttäminen lämpimillä lounailla ja välipaloilla ei enää vie tuntia; tämän hetkinen ennätykseni on noin 20 minuuttia.

Tänä iltana oli kyllä ihan pakko vaihtaa sohvailu keittiöhommiin toisesta syystä.. Kuulun pariinkin amerikansuomalaisten FB-ryhmään, ja yksi suosituimmista puheenaiheista niissä on ruoka. Minullehan se sopii :) Vaihdamme kokemuksia ja vinkkejä siitä, miten täkäläisistä aineista saa valmistettua mahdollisimman autenttisia suomalaisia ruokia tai leivonnaisia. Kun joku ryhtyy tuumasta toimeen, kuva tuotoksesta postataan heti ryhmään ja sitten yhdessä tunnelmoimme miten yksinkertaista ja mautonta - mutta silti niin ihanaa suomalainen ruoka on :D Harrastamme myös häpeilemätöntä karkkipornon levittämistä. Kun joku käy Suomessa tai saa Suomesta vieraita luokseen, ryhmään lävähtää oitis kuva jumalattomasta kasasta salmiakkia, irtokarkkeja ja Fazerin sinistä, kyljessään mahdollisesti hapankorppua ja juhlamokkaa. Ja sitten kommenteissa huudetaan kilvan "Aaaaaaahhhhh!!!" "Ei saa!!!!" "Mulle kans......" "Törkeää!!!" "Voi apua, nauti!!!"

Tänään joku muisti, että Suomessahan on ollut ammoiset ajat tapana tehdä perunamuusin lopuista rieskaa. Ja minä muistin saman tien, että hei, meillähän on jääkaapissa toissapäiväistä muusia - hassu jämä, jolla ei kyllä tätä komppaniaa syötetä, mutta jota ei voi poiskaan heittää sillä niin ei vaan tehdä. 

Niinpä siitä tuli sitten kolme perunarieskaa, elämäni ensimmäiset itse tehdyt. Mutta ei varmasti viimeiset, sillä tämä on taas sarjassamme superhelppoa kokkailua.. Sen parin desin muusin sekaan vatkattiin kananmuna, vähän suolaa ja pari desiä jauhoja. Sitten taikina lätyiksi, lättyihin haarukalla reikiä ja uuniin (250C / 425F) 18 minuutiksi. Avot.