Blogihiljaisuus kertoo yleensä siitä, että elämä jatkuu niin tuttuja latuja ettei siitä irtoa mitään kerrottavaa. Tai sitten on käynnissä jotain sellaista mikä vie kaikki ajatukset, mutta jota ei halua puida koko maailman kanssa. Jätän teidät miettimään kumpi tilanne täällä on ollut päällä ;) ja päätän hiljaisuuden lätisemällä niinkin arkisesta asiasta kuin siitä, mitä tänään syötäisiin.

Kuuden täällä vietetyn vuoden jälkeen väitän, että syömme edelleen hyvin suomalaisesti vaikka raaka-aineet haetaankin Price Chopperin hyllyiltä. Amerikkalaisen aamupala on muroja, jättimuffinsi tai läjä pannukakkuja, mutta meidän startti päivään on vain äärimmäisissä poikkeustapauksissa makea. Sen sijaan lautasilta löytyy tyypillisesti ruisleipää ja kaurapuuroa. Amerikkalaisen keittiön kulmakiveä eli peanut butteria on kyllä kaapissa, mutta sitä kuluu lähinnä Isoveljen smootheihin.

jaakaappi.jpg

Päivällismenuun myönnän muuttuneen Hollolan-vuosista. Lapsissa oli tuolloin vielä paljon käsityötä, teimme kumpikin töitä paljon enemmän kuin nyt, ja iltaisin oli kiire harrastamaan. Turvauduin hyvin usein eineksiin ja puolivalmisteisiin - tai sitten tyhjensimme yhtä ja samaa keittosaavillista monta päivää putkeen. Ruokalistalla oli tuohon aikaan usein nugetteja, kalapuikkoja, verilettuja, uunimakkaraa, Saarioisten maksalaatikkoa ja Lidlin kebablihaa pikariisin kanssa. Neljää viimeksi mainittua söisin itse asiassa edelleenkin jos niitä olisi saatavilla. Mutta nykyisessä elämäntilanteessa on se autuus, että ehdin tehdä joka päivä ruuan alusta asti tuoreista aineksista.

Jos amerikkalaisilta kysytään, ruokalistamme on varmasti aika eksoottinen. Kenelle tulee mieleen tehdä keittoa hotdogeista? Tai yhdistää munamaitoa jauhelihaan?? Keskiveli on myös sen verran amerikkalaistunut, ettei hän aina niele kastikkeitani purematta. Haloo mutsi, miksi kaikki pitää aina lillua jossain nesteessä? Liha, kala, kana,  jopa ne hotdogit. Eikö ne vaan voisi olla siististi siinä lautasella, ja sitten riisiä tai pastaa siinä vieressä (eikä sit kokonaisia perunoita jos on joku kaveri kylässä. Ainakaan kuorineen. Se on ihan liian outoa.). Mutta kai se on suomalaista verenperintöä, potut ja läskisoosi on kirjoitettu geeneihimme. 

Vaan on tällä mantereella oleskelu jättänyt kuitenkin jonkinlaisen leiman illallispöytäämme. Grilli kuumenee ympäri vuoden pihvejä ja hampurilaisia varten, ja sellainen ruokalaji kuin enchilada on löytänyt tiensä vatsojen kautta sydämiimme nimenomaan täällä. (Yritin tehdä sitä viimeksi Suomen-reissullakin, mutta hypermarketin texmex-hyllystä ei löytynyt edes enchiladakastiketta! Täällä niitä on monia merkkejä ja eri tulisuusasteilla.)

Yhdestä meidän perhe ei luovu. Kun mietin mitkä sapuskat mahtaisivat yltää alla olevalle suosikkilistallemme, ykköspaikan pitäjästä ei ollut epäilystäkään. Pizza on voittaja siitä yksinkertaisesta syystä, että se on ainoa ruoka jota taatusti kokataan joka viikko. Perjantai ei vaan ole perjantai ilman pizzaa - since 2002!

PÄIVÄLLISTEN TOP 15:

1. Pizza

2. Tomaattinen jauhelihakastike ja pasta

3. Kookoskala tai -kana ja riisi

4. Kana-vihannes-nuudeliwok

5. Kalkkunarisotto

6. Makaroonilaatikko

7. Naudanlihapihvit ja bataattiranskalaiset

8. Enchilada

9. Kana- tai kinkkupasta alfredokastikkella

10. Hampurilaiset

11. Jauheliha- tai nakkikeitto

12. Lihamureke/lihapullat

13. Porsaanfile uunissa 

14. Uunilohi

15. Peura, kaverin kaatama, grillipihveinä tai yllätys yllätys: kastikkeena! :D

 

Aika monta suomalaisten suosikkiruokaa löytyy joukosta :) 

http://yle.fi/uutiset/3-6533061

 

Ps. Knoppitietoruiske! Oletteko tienneet, että sanat "hot dog" ja "hamburger" tarkoittavat amerikkalaiselle oikeastaan vain sitä, mitä suomalainen näkee siellä sämpylän välissä? Hot dog on pelkkä nakki, ja hamburger on pelkkä jauhlihapihvi. Jos haluaa koko setin, hodari pitää tilata "hot dog on a bun", ja hampparia kutsutaan esim. Mäkkärissä "sandwich"iksi! Tämäkin tuli muinoin opittua kantapään kautta. En halunnut koko ateriaa, vaan pelkän hampurilaisen. Intin siis kassalla, että hamburger only. Sillä mäkkärikeikalla jäi vähän nälkä...