Kumman kaa: tee vai kahvi? Jos olisi pakko lopullisesti luopua jommasta kummasta, se olisi tee. Ihan vaan siksi, että olen ilmeisesti kehittänyt kahvia kohtaan jonkinlaisen fyysisen riippuvuuden, vaikken kittaakaan sitä mitenkään määrättömästi: 1,5 mukia aamulla ja yhden iltapäivällä. Mutta annas olla jos jälkimmäinen jää väliin.. herään seuraavana aamuna päänsärkyyn, johon ei tehoa pillerit eikä mikään - paitsi tupla-annos kahvia. Kaipa nuo vieroitusoireet ajan kanssa häviäisi jos vain kärvistelisi ilman, mutta juuri nyt ei ole mitään tarvetta kokeilla kuinka kauan siihen menisi. Joten kahvia, kiitos.

Mutta kyllä minä teestäkin tykkään. Mikään hifistelijä en ole: pussitee kelpaa vallan hyvin. On kelvannut ainakin toistaiseksi.. Voi olla, että tilanne muuttuu jos nämä kaikki pikkujoululahjaksi saamani Teavana -teet ovat yhtä pökerryttävän herkullisia kuin valkosuklaa-piparminttutee, jonka avasin ekana. Sen myötä sain kyllä heittää hyvästit sille ajatukselle, että oikein ihana tee olisi kaloriton herkutteluvaihtoehto (kuten vaikka lakritsatee, jota tähän asti olen siemaillut karkinhimossani). Teavanan valkosuklaateessä on nimittäin ihan oikeita valkosuklaan palasia, jotka paitsi maistuvat perin sokerisilta, tietysti myös sulavat ja jäävät kellumaan silkkana rasvana teen pinnalle. Silmät kiinni ja suu auki! :D