Olen muistaakseni ollut melko ahkera äänestäjä, ja käynyt uurnilla aina kun on tilaisuus tarjoutunut. Siitä huolimatta vain kaksi äänestyskertaa on jäänyt pysyvästi mieleeni. Ensimmäinen niistä on EKAKERTA. Olin juuri saavuttanut äänestysiän, ja kysymyksessä oli eduskuntavaalit. Olin (olevinani) hyvin tiedostava ja kantaaottava kuten iän kuvaan sopii, ja arvojani ajattelin toteuttavani parhaiten valitsemalla ehdokkaan Vihreiden riveistä. Tutkin tarmolla pärstäkuvia (taustatiedoista viis), ja valitsin vetävimmän näköisen miehen. Selvitin tyypin kotipuhelinnumeron, ja välittömästi miespolon vastattua aloin pommittaa häntä kysymyksillä turkistarhauksesta ja häkkikanaloista. Vaadin saada tietää, miten hän aikoo lopettaa nämä elinkeinot maastamme ja millä ihmeellä hän perustelee sen, ettei ole vielä pistänyt tikkua ristiin asian eteen (kunnallispoliitikkona...). Hämillään oleva ehdokkaani ei selviytynyt piinapenkistäni kovinkaan kunniakkaasti, mutta en antanut sen lopulta häiritä - olihan hän kuitenkin hyvän näköinen.

Toinen mieleenjäänyt kerta on jostain syystä presidentinvaalit vuonna 2000. Oleskelin vaalipäivänä äitini luona Espoossa parin viikon ikäisen Isoveljen kanssa. Äänestyslipun Mankkaan koululla uurnaan pudotettuani muistan miettineeni, että tuossa se mun pötköni vaan köllöttää vaunuissaan, sikiunessa, autuaan tietämättömänä siitä, että kohta tehdään toivottavasti historiaa kun valtaan astuu naispressa.. Niin tapahtuikin, mutta valitettavasti sillä naisella oli väärä nimi

Käynnissä olevien presidentinvaalien äänestys tulee myöskin epäilemättä jäämään mieleeni. Viime keväänä yritin keplotella itseni Lake Placidin alakoulussa äänestyskoppiin valitemaan uutta koululautakuntaa, mutta eipäs minua sinne päästetykään vaikka kuvittelin olevani täällä ihan laillinen asukas. Selvisi, että Suomen presidentinvaalit ovat ainoat vaalit, joihin minulla on tällä hetkellä oikeus osallistua, ja se oikeushan on sitten käytettävä! Niinpä lähden varhain huomenna aamulla Montrealiin täyttämään äänestyslippuani Suomen kunniakonsulaattiin, jossa ulkosuomalaisilla on mahdollisuus äänestää vain huomenna, klo 9-15 välisenä aikana. Reitti Montrealin lentokentälle on tullut tosi tutuksi, mutta ydinkeskustassa ajoin viimeksi marraskuussa 2010 (kun jouduimme lasten kanssa tekemään äkillisen maastapaon viisumin umpeuduttua). Tuolloin ajoin mm. yksisuuntaista vastakarvaan, kiljuin ja panikoin ranskankielisten kylttien ja agressiivisesti ajavien montrealilaisten seassa. Toivottavasti tämä reissu sujuu leppoisammin ja (varsin vetävän näköinen) ehdokkaani voi olla kiitollinen ja ylpeä uhrauksia vaativasta tuestani (7 kallista kotiäidin tuntia, noin 20 gallonaa ei niin kallista bensaa, miljoona potenssiin sata yksikköä erilaisia stressihormoneja, lapsenvahdin palkkio...). Olkaapa hengessä mukana