Yhä useammin yllätän itseni miettimästä mitkä ovat ne asiat joita tulen kaipaamaan eniten kun tämän maailmankolkan kerran jätämme taaksemme. Mennyt viikko (ja sääennustuksen mukaan tulevakin) on muistuttanut ainakin yhdestä asiasta joka päivä. Se on syyskuisten helteiden ja räiskyvän ruskan kombinaatio - kahden vuodenajan parhaat puolet samassa paketissa. Toivottavasti tätä jatkuu vielä pitkään!

Kesää tuntuu olevan vielä jäljellä muillakin mittareilla kuin lämpötilaa osoittavalla. Vaikka täytyyhän sitä jäljellä ollakin, vastahan se alkoi! Kuten Suomessakin, täälläkin kesä-elokuu oli harvinaisen kolea. Puutarhamme yksinäinen pensasmustikkakaan ei päässyt ollenkaan vauhtiin: kun elokuun puolivälissä palasimme kotiin ja toiveikkaana lähestyin sitä kippoineni, sain todeta sen notkuvien marjaterttujen olevan vielä aivan vihreitä. Mutta nyt tilanne on muuttunut, satoa on saanut poimia jo suuhunkin. Ja lisää on tulossa.

Muutenkin pihamaa näyttää sangen kesäiseltä. Kaikenmaailman kukka-asetelmatkin kukoistavat siellä täällä. Ihan kuin täällä asuisi joku muu kuin allekirjoittanut.. Jonain päivänä ehkä asuukin. Kotimme, siis tämä talo jossa asumme vuokralla, on nimittäin laitettu myyntiin. Kovin huolissamme emme kuitenkaan ole. Ensinnäkin, kohtuuhintaisten asumustenkin myyntiajat ovat täällä tyypillsesti hyvin pitkiä, vuosi tai pari  markkinoilla ei ole vielä mitään. Tämän torpan hintapyyntöä ei kuitenkaan ole asetettu missään määrin kohtuullisuuden rajoihin. Eikö 650 tonnilla (vaikka ne olisivat dollareitakin) kuvittelisi saavansa ainakin päällystetyn pihatien, komeat maisemat tai vähintäänkin pintaremontoidun yleisilmeen, ehkäpä jotain uima-altaan ja viinikellarin tynkääkin? Ne teistä jotka täällä ovat käyneet, tietävät ettei tähän taloon kuulu noista mitään. Tilava perustalo, vailla ylimääräisiä ylellisyyksiä. Sauna toki on, mutta senkin kärräämme lällällää mennessämme jos lähtemään joudumme.

Näytöillä kävijöitä ei siis todella ole laukannut täällä haitaksi asti. Mutta uteliaiden "ohikulkijoiden" varalta ensivaikutelman pitää olla kunnossa, ja pihan näyttää houkuttelevalta. Talon varsinainen emäntä, siis se eukko joka tämän talon omistaa, on viherpeukalo ja puutarhafriikki vailla vertaa. Kylillä kuulee edelleen juttuja siitä, miten käsittämättömän kukoistava ja kaunis pihamaa täällä joskus oli. Siinä vaiheessa kun me muutimme tänne, emäntä oli asunut jo vuosikausia länsirannikolla. Hänen taannoin laittamansa upeat perennapenkit ja yrttitarhat olivat pahasti viidakoituneet, ja jääneet ties minkä villikasvillisuuden jalkoihin. Täällä näytti minunkin silmäänkin aika karmealta. Vaikka en yhtään puutarhurin hommista tykkääkään, uhrasin yhden kokonaisen päivän paraatipaikalla olevan pihapläntin perkaamiseen. Revin käytännössä kaiken vihreän ja värikkään ylös (pensasmustikka sai jäädä), peitin maan harsolla minkä läpi ei minkään pitäisi kasvaa 10 vuoteen, ja levitin laajoille alueille vain värjättyä haketta. Hieman kiviä, ja pari pientä koristehavua. Avot. Skandinaavisen pelkistettyä, ihan ookoon näköistä, ja ennen kaikkea huoltovapaata. Minun unelmapihani. 

Kun talon emäntä alkukesästä kävi tsekkaamassa tiluksensa lähes 10 vuoden tauon jälkeen, sain kyllä tuta etteivät unelmamme ihan kohtaa. Rouva näytti olevan sydänjuuriaan myöten loukkaantunut pihan nykyisestä ulkoasusta, ja sangen epäamerikkalaiseen tapaan antoi sen myös näkyä. Kai se on sitten kovin käsittämätöntä ettei naisimmeinen voisi vähempää välittää kukkasista, joita täällä ei ollut yhden yhtä? Ihan sama mulle. Tämän episodin seurauksena tapahtui kuitenkin jotain, mikä on oikeastaan ihan nastaa. Tänne palkattiin ammattipuutarhuri, joka loihti paikalle kaikenmaailman kukka-asetelmia. Niitä se sitten käy kastelemassa, hoivaamassa, nyppimässä ja näpräämässä. Kukat kukoistavat, minä istahdan työpäivän päätteeksi adirondacktuoliini paistattelemaan päivää ja siemailemaan sangollisen sangriaa kahvia, ja laiskojen silmäluomieni alta vahtaan kun joku toinen nyppii ja nyhrää. Life is good ;)

Ps. Harmin paikka kun meillä sattui olemaan kohtuullisen siistiä silloin kun rouva kävi täällä sisällä. Kunpa hän olisi visiteerannut isoimman Murun ollessa reissussa! Silloin meillä ei ole ihan yhtä siistiä. Rouvalle olisi jopa saattanut tulla mieleen palkata puutarhurin lisäksi myös siivooja ja jonkinlainen fengshui-organisaattori varjelemaan mahdollisten asuntonäyttöjen onnistumista... sellainen salskea, paidaton meksikolainen esimerkiksi (kun sellaista ei kerran tuonne puutarhaan löytynyt, joku mamma vaan). Se vasta lystiä olisi!